Poikaystäväni oli tänään juoksemassa tänään Nuuksion Classic Trail marathonin. Itse yritin sillä välin koluta Nuuksion metsästä tatteja. Ensimmäistä kertaa elämässäni poimin jotain muuta sientä kuin kelta-, suppilo- tai kosteikkovahveroa. Jännitti kyllä siellä metsässä, kun yritin muistini varassa olevien tuntomerkkien mukaan tunnistaa herkkutattia. Kaiken lisäksi unohdin kännykän kotiin, joten en voinut metsässä googlettamalla tarkistaa sappitatin tuntomerkkejä. Ilmeisesti nuo tatit on kuitenkin sellaisia, että niistä voi maistaa metsässä pienen palasen ja niin erottaa sappitatin muista tateista. Kaikki tatit ovat ilmeisesti syötäviä sieniä sen puolesta, ettei yksikään niistä ole myrkyllinen. Yksikin sappitatti makunsa puolesta voi kuitenkin tärvellä koko sieniruoan maullaan. Melko varma olen, ettei minun tattieni sekaan päätynyt yhtään sappitattia, vaikken niitä uskaltanutkaan metsässä maistaa. Minun tattieni seasta löytyi ilmeisesti yksi voitatti, koska sen lakkiosan päällinen hirveän limainen. Loput olivat kai sitten niitä herkkutatteja. Punikkitatteja oli todella paljon, mutta niitä en uskaltanut ottaa, koska luulin niitä sappitateiksi siellä metsässä. Kotona googlattuani totesinkin niiden olleen punikkeja. Punikkitateissa on sellaista mustaa nukkaa sienen jalassa. Kangastattejakin näin, mutta nekin jätin metsään. Näistä tateista perkasin lakkiosan ja varret talteen tarkistettuani, ettei niissä ole matoreikiä. Pillit heitin perkuuvaiheessa pois. Nyt on tatit perattu. Vielä pitäisi päättää, että mitä tekisin niistä...
 |
| Ensimmäinen tattisaaliini ikinä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti